Seikkailupäivä Helsingissä: City Survivors

Ensimmäinen City Survivors -kokemukseni oli mahtava!

Nyt tulossa raportti hieman erilaisesta kisasta! Kuten aikaisemmassa postauksessa suunnittelin, lähdin seikkailemaan Helsingin keskustaan lauantaina 25.5.2019. Osallistuin ensimmäistä kertaa City Survivors -tapahtumaan, koska halusin saada uudenlaisen kokemuksen, jossa yhdistyi tiimityöskentely, kisaaminen ja tietenkin juokseminen. Päivä sisälsi tätä kaikkea ja vielä enemmän! En paljasta kisaamisesta paljoa, jotta yllätysmomentti säilyy mikäli et ole vielä kokenut kisaa, sillä ainakin omasta mielestäni parasta päivässä oli ennalta-arvaamattomuus!

Nettisivujen kuvien ja videoiden perusteella sai hyvän käsityksen kisasta: liikkumista Helsingin keskustassa ja rentoa tehtävien suorittamista. Sain houkuteltua siskon parikseni sillä ehdolla, että lähtisimme kevyempään hupisarjaan, joka ei sisältänyt rankimpia rasteja ja oli pituudeltaan lyhyempi. Tavoitteenamme oli pitää hauskaa ja hölkätä suurin osan rastien väleistä.

Pakkasin juoksureppuun lämmintä vaatetta, välipalapatukoita, banaanin, vettä ja rastien ratkomista varten kynää ja paperia. Vaatteiksi valitsin lippiksen, t-paidan, kevyen juoksutakin, trikoot ja Adidaksen kisakengät.

Kisapäivän aamu oli sateinen, mikä hieman masensi. Yli 10 kilometriä märkäjuoksua olisi ollut kurjaa, mutta onneksi emme kastuneet kisan aikana ollenkaan. Lähtö oli Redissä, ja vitsailimme ensimmäisen epävirallisen rastin olevan kisatoimiston löytäminen kauppakeskuksen sisältä.

Kisatoimisto oli pystytetty Redin ensimmäiseen kerrokseen.

Saimme kisanumerot ja ensimmäisen vihjeen, jonka sai avata vasta oman suorituksen alussa. Kisapaikalla oli juontaja, kuvauspiste, ohjattu alkulämmittely ja muutenkin kiva tunnelma. Pian olikin jo lähtöryhmämme aika jännittää viimeinen minuutti ja aloittaa kisa!

Kisa noudatti Amazing Racesta tuttua kaavaa: vastaanota vihje seuraavan rastin sijainnista, navigoi rastille ja ratkaise/suorita tehtävä.

Kisan aikana liikuttiin Sörnäisissä, Kalliossa ja Kluuvissa. Kilpasarjassa käväistiin myös Katajanokalla. Rastien välit olivat puolesta kilometristä vähän yli kilometriin, joten liikuimme juosten ja kävellen. Julkisia olisi myös saanut käyttää, mutta usein oli helpointa ja nopeinta mennä jalan. Rastit olivat kivan monipuolisia ja niissä sai käyttää niin lihaksia kuin aivonystyröitäkin. Itse tykkäsin eniten liikunnallisista tehtävistä, mutta vihjeiden ratkaiseminen nähtävyyksien luona tarjosi aina kivan levähdystauon.

Miltä tuntuisi palapelin ratkaisu kesken 13 km:n juoksun?

13 km:n jälkeen reitti johdatti meidät takaisin Rediin, jossa ylitimme maaliviivan ja saimme mitalin. Olimme olleet niin keskittyneitä kisaan, että eväät olivat jääneet syömättä. Ne maistuivat mitalia ihaillessa ja suoritusta kerratessa. Loppuaikamme oli 2 h 47 min, mikä oli meille hyvä suoritus. Hupisarjan voittanut joukkue oli päässyt maaliin alle kahdessa tunnissa, mikä oli vaatinut erittäin nopeita jalkoja ja päättelykykyä.

Hupisarjan reittiin kului tiimiltämme 2 h 47 min.

Kenelle City Survivors sopii? Hyvään aikaan tähdänneiden kilpailijoiden täytyi olla urheilullisia, mutta kisan pystyi suorittamaan myös kävellen ja kaikki rastit olivat suhteutettavissa oman kunnon mukaan. Tärkeintä oli rento asenne, seikkailunhaluisuus ja tiimityöskentely. Kannattaa varata etenemistahdin mukaiset vaatteet, itse olisin pärjännyt vielä kevyemmällä varustuksella.

Mitali hauskimmasta juoksukisasta tähän mennessä!

Kokemuksena City Survivors menee ihan kärkipäähän. Päivä oli ihan mahtava! Reitti oli juuri sopivan pituinen, jotta seuraavana päivänä tunsi liikkuneensa reilusti. Laitoin ilmoittautumisen kisaan sisään kummempia miettimättä ja valmistautuminen oli vähän sinne päin, mutta miten näin erilaiseen juoksukisaan edes voisi valmistautua? Tärkeintä oli hauskanpito tärkeän ihmisen kanssa ja suoritus oli sopivan rento näin kahden puolimaratonin (HCR & HHM) välissä. Ensi vuonna sitten ehkä kilpasarjaan!