Hillitön helle – HHM 2019

Helsinki Half Marathon oli kolmas puolimaratonini.

Helsinki Half Marathon juostiin kuudennen kerran lauantaina 8.6.2019. Tavoitteena oli parantaa Helsinki City Runin tulosta (2:15:27) ja nauttia aikaisesta lähdöstä ja upeasta reitistä. Päivä tullaan muistamaan pitkään kuuman sään takia, mikä näkyi valitettavasti reittihuollossa. Helle heitti meikäläisenkin rattaisiin säkillisen kapuloita, mutta pääsin silti maaliin ja sain hienoimman mitalin, minkä olen ikinä nähnyt.

Valmistautumiseni kisaan ei ollut treenien osalta optimaalista. Juoksin HCR:n kolme viikkoa sitten, minkä jälkeen pidin taukoa juoksemisesta. Sen jälkeen lomailin viikon Espanjassa, jolloin juoksin yhden vaivaisen lenkin. Kisaviikolla kuitenkin tein perinteiset valmistautumiset, eli testasin kisavauhdin, juoksin shake out runin ja tankkasin hiilareita ja urheilujuomaa. Lauantaille luvattu kuuma keli pakotti juomaan reippaasti. Kaikki muu meni oppikirjan mukaan, paitsi stressin välttäminen, koska aloitin uuden työn kaksi päivää ennen kisaa.

HHM järjestetään mukavaan ajankohtaan, koska lähtö on jo 8.30. Se tosin tarkoittaa heräämistä kuudelta, jos haluaa syödä ison aamupalan hyvissä ajoin, niin kuin minä tein. Aikaisin herääminen ei haitannut, koska halusin varmistaa, että nälkä ei päässyt yllättämään kesken kisan.

Lähdin keskustaan seitsemän aikaan ja olin paikalla noin tunti ennen lähtöä. Paikalla oli jo paljon ihmisiä ja lämpötila oli jo tuolloin reippaasti yli 20 astetta. Join oman puolen litran juomapulloni ja esille laitettua urheilujuomaa. Kiva että sitä sai testata jo ennen kisaa! Otin parit kuvat, vein varusteeni säilytykseen ja lähdin verryttelemään.

Vilinää tapahtumatorilla Finlandia-talon takana.

Väenpaljoudessa joutuu aina juoksemaan hitaampaa kuin haluaisi, mutta tällä kertaa en halunnut toistaa yhtä HCR:n virheistä ja jäädä liian pitkäksi aikaa jumiin muiden taakse. Asettauduin heti 2:10-jänisten taakse ja pian olikin aika tiivistää ja kävellä lähemmäs lähtöporttia. Lähtölaukausta ei kuullut jonon perälle, vaan huomasin massan liikkuvan edessäpäin ja pian olikin aika vaihtaa kävelystä juoksuun. Siinä yksi lisäsyy päästä parempaan kuntoon: saa asettua niin lähelle lähtöä, että kuulee milloin kisa alkaa!

1-5 km

Ensimmäisen kilometrin aikana baanalla etsittiin sopivaa vauhtia ja omaa paikkaa välillä kapealla reitillä. Onneksi pian reitillä oli väljempää ja sain keskittyä omiin jalkoihin. En katsonut kellosta ollenkaan tahtia, vaan luotin täysin jäniksiin, jotka tähtäsivät tasaisiin 6 minuutin ja 10 sekunnin kilometreihin. Oli helppoa juosta heidän perässään ja mennä lauman mukana. Ensimmäinen vesipiste tuli minulle yllättäen neljän kilometrin kohdalla ja jatkoin sen jälkeen matkaa virkeänä. Muistan Kaivopuistossa katsojan, joka huusi kuumuuden johtuvan vain siitä, että oltiin reitin eteläisimmässä kohdassa, kohta helpottaa kun lähdetään pohjoista kohti. Hymyilytti. Juoksu oli erittäin nautittavaa, tykkäsin nopeasta kisatahdista ja komeista merimaisemista. 5 km aikaan 30:41 eli keskitahti 6:08/km, loistavaa työtä jäniksiltä!

6-10 km

Kauppatori oli kaunis ja lettujen tuoksu oli mieletön. Ensimmäinen Red Bullin juomapiste tuli vastaan, mutta join vain tuttua vettä. Join ensimmäisen geelin Katajanokalla olleella kolmannella juomapisteellä. Huomasin, että toinen jäniksistä piti aina nopean pysähdyksen ja toinen joi rauhassa kävellen. Takana tuleva lipun kanssa juokseva jänis kiihdytti edellä juoksevan kiinni, joten jatkossa juoksin aina ensimmäisen jäniksen kanssa välttääkseni poukkoilevan juoksun. Meno maistui, mutta lämpö tuntui jo jaloissa. Olin kuitenkin matkalla kohti omaa puolimaratonennätystäni. 10 km aikaan 1:01:16 eli keskitahti oli taas 6:08/km, ammattilaiset asialla.

11-15 km

Reitti vei Kalasatamaan, jossa edellisestä juomapisteestä oli jo yli neljän kilometrin matka. Tässä vaiheessa muistikuvani alkavat hämärtyä, muistan vain ottaneeni geelin ja pistin samalla merkille, kuinka nuutuneilta ihmiset näyttivät. Sinnittelin edelleen jänisten mukana, mutta ensimmäiset negatiiviset ajatukset hiipivät mieleeni, tietenkin kun ensimmäiset väsymyksen merkit näkyivät. Ryhti lysähti, jalat tuntuivat kummallisilta ja hengitys oli raskasta. Maassa makoili useita ylikuumentuneita juoksijoita, joita onneksi autettiin jo kun tulin paikalle. 15 km aikaan 1:31:20, keskitahti 6:05/km. Pakko kestää loppuun asti!

15 kilometriin asti olin matkalla uuteen ennätykseen.

16-21,1 km

Ensimmäinen iso nousu Sörnäistenkatua etelään oli käännekohta. Tähän asti jänikset olivat olleet alle 10 metrin päässä minusta, mutta ylämäessä he karkasivat. Tiesin, että jos päästäisin jänikset näkökenttäni ulkopuolelle, olisi hyvin vaikeaa saada heitä enää kiinni. Päätin siis kiristää vauhtia mäen päällä, mutta kovassa vauhdissa oikeassa pohkeessa tuntui humahdus. Minullehan ei ole ikinä ennen tätä tullut lihaskramppia kesken juoksun, mutta ymmärrän nyt miksi kramppi iski juuri silloin. Kisa oli rankin juoksuni ikinä noin kuumassa säässä, enkä urheilujuomasta huolimatta ollut nauttinut tarpeeksi suoloja. Kisavauhtia nopeampi spurtti jo valmiiksi väsyneille jaloille oli liikaa.

Joka tapauksessa, pohjekramppi tuntui ikävältä mutta jatkoin silti juoksua sinnikkäästi ja sain jänikset kiinni. Ongelmat eivät olleet kuitenkaan siinä. 17 kilometrin kohdalla oli juomapiste, jossa nautin geelin, urheilujuomaa ja pari mukia vettä. Yritin vaihtaa kävelystä taas juoksuun, mutta nyt kramppasivat etureidet: tuntui kuin olisi saanut potkun polvien yläpuolelle. Olo oli epäuskoinen, kuinka näin hyvin mennyt kisa voi kääntyä yhtäkkiä päälaelleen? Kumma kyllä, juoksu sattui vähemmän kuin kävely, joten jatkoin matkaani omalla rauhallisella köpöttelyvauhdilla. Selvisin jopa Sähköttäjänsillan mutkamäestä, jossa moni muukin laittoi kävelyksi. Maaliin oli päästävä.

Töölönlahden rantaan päästessäni näin jo Finlandia-talon ja tiesin että kisa oli kohta lopussa. Hävetti köpötellä kannustajien ohi, jotka tsemppasivat omalla nimelläni. Yritin hymyillä ja näytin peukkua, heillä oli mahtava meno. Minusta ei lähtenyt enää loppukiriä, mutta onneksi olin näkemässä, kun gorilla Suomen maajoukkueen paidassa juoksi ohitseni puuskuttaen "HUF HUF HUF". Pääsin kuin pääsinkin maaliin. Aika 2:17:XX.

Oli aika nauttia maalihuollosta.

Kun ylitin maalilinjan ja sain mitalin kaulaani, tajusin että jalat olivat aivan lopussa. Alle sadan metrin matka maalihuollon läpi oli tuskaa, mutta pääsin lopulta nurmikolle nauttimaan jäätelöstä, kookospalautumisjuomasta ja vedestä. Urakka oli ohi ja vaikeuksista huolimatta olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni ennen kramppia. Pysyin jänisten perässä 17 kilometriin asti mutta sen jälkeen kokemattomuudesta hellejuoksussa tuli ongelma.

Helsinki Half Marathonin upea mitali.

Jälkikäteen mediassa oli paljon juttua veden loppumisesta. Harmi että muuten erinomaisesti järjestetty tapahtuma mokasi tärkeän asian, kun helle lisäsi odottamattoman paljon veden kulutusta. Trendi kuukausien nousevassa keskilämpötilassa tarkoittaa, että HHM tullaan juoksemaan todennäköisesti lämpimässä säässä jatkossakin.

Kuten kirjoitin HHM:n palauteviestiin, omasta mielestäni vettä olisi hyvä tarjota muualtakin kuin juomamukista. Suihku, sienet tai allas josta saa heittää kädellä päälleen vettä vähentäisivät ylikuumentumista ja näin juotavaksi tarkoitettu vesi menisi oikeaan tarkoitukseen. Laittaisin esimerkiksi kymmenen kilometrin kohdalle kyltin, jossa lukisi "Suihku 100 m, vesi 200 m". Ihmiset juoksisivat ensin suihkun läpi tai heittäisivät vettä päälleen, jolloin juomapisteen vesitarvetta olisi helpompi arvioida.

Itselleni riitti juotavaa jokaisella pisteellä ja muutenkin järjestelyt toimivat moitteettomasti. Huomasin lukiessani muiden juoksijoiden postauksia somesta, että monet olivat joutuneet hidastamaan tahtia kuumuuden takia. Se kertoo siitä, että minunkin olisi pitänyt ymmärtää jättää ennätyksen tavoittelut viileämmälle säälle. Vaikka en todennäköisesti pääse HHM:lla huipputuloksiin, kisa on tunnelmaltaan ja reitiltään yksi parhaista. Ilmoittauduin jo ensi vuoden HHM:lle ja odotan revanssia innolla. Suolapussit ovat ystäviä.